On pakko myöntää, että ajatukseni eivät ole mitään hellimpiä. Haluan vain kirjoittaa ajatuksiani, että ymmärtäisin niitä paremmin ja en niitä ala kaunistelemaan. Haluan olla rehellinen.

On todella vaivalloista keksiä itsestään mitään hauskoja faktoja, kun olisi aika esitellä itsensä. Olen 2008 maapallolle putkahtanut kalpea ja luonnostaan blondi tyttö. Nyt kyllä tosin nuori nainen. Aikuinen nuori nainen. Kuulostaa omaan korvaan aivan absurdilta miettiä, että olen täysi-ikäinen. No siirrytään minun ikäkriisistäni eteenpäin. Olen 160 senttiä (oikeasti 159.8 senttinen, mutta muistakaamme pyöristyssääntö). Olen taiteellinen tai ainakin olin ennen. Nykyään luovuuteni on hyvin harvinaista. Olen kuvataidelinjalla lukiossa ja se on nostanut paineita taiteen toteuttamisessa ja kuulostaahan kolme kuviskurssia yhdessä jaksossa ihanalta, mutta sitten kun tajuat, että se on kolme portfoliota, triplasti enemmän töitä, joita pitää tehdä. Siinä alkaa tulla art block vähemmästäkin. Rakastan meikkaamista, hiusten laittamista ja vaatteita sekä erilaisia tyylejä ja niillä leikkimistä. Olen biseksuaali, mutta en supporttaa HLBT+ yhteisöä. En vain ymmärrä miksi kaikelle pieneelle jutulle pitää olla jokin suuntautuminen ja lippu. Okei jos tykkäät romanttisesti vaikka pöydästä, voi pöytäsexual olla hyvin mieltä selkeyttävä termi, mutta jotenkin pidän noita vain hyvin korkealentoisina ja turhina. Minusta ainuat oikeat seksuaaliset suuntautumiset ovat hetero, homo ja biseksuaali. Mutta näistä voin vaikka jatkaa toisessa postauksessa. Palataanpa nyt mielipiteistäni takaisin minuun itseeni. Olen muuttanut kaksi kertaa elämäni aikana. Ensimmäisen kerran, kun tulin kuvislukioon ykköselle. Asuin soluasunnossa kahden, minulle aluksi täysin vieraan ihmisen kanssa ja vihasin koko sydämmeni pohjasta sitä. Soluasuminen oli ahdistavaa. Kokoajan oli painostettu olo tekemään asioita ja turvaton olo, sillä en luottanut heihin ollenkaan. Toisen heistä lähisukulaisensa olivat narkkareita, jopa hänen veljensä. Saatanan paska varasti minulta puhelimen. Sinisilmäisyyttäni annoin sen hänelle lainaan, kun aiempi oli hänellä mennyt rikki. Eipä oo näkynyt motorolaani. En sitä edes käyttänyt, mutta harmittaahan se. Toisen kämppikseni kanssa en tullut yhtään toimeen. Johtunee siitä, että hän oli muuttanut itänaapurista + minulla ei ole heihin mitään luottoa. Hän on hyvin ylimielinen ja aika sairas päästään totta puhuen. Toisen kerran muutin lukion ykkösen ja kakkosen välisenä kesänä yksiöön. Sama rappu tämä on, mutta saan olla viimein rauhassa. Pystyn hengittämään. On pakko myöntää, että ajatukseni ovat oman kehon suhteen hieman vinksallaan. Puntarista on tullut lievä pakkomielle. Olen hoikka ja aina todella huono syömään, mutta jotenkin nään itseni epäsopivan muotoisena varsinkin keskivartalolta. Mutta otetaan tähän väliin jokin pirteämpi juttu. Lempi värini ovat punainen ja kylmä pinkki. Hyvin masis esittely, mutta olen aika varma, että monikin haluaisi toiseen tutustuessa kertoa enemmänkin toiselle, kuin koiransa rodun ja nimen tai keitä perheeseen kuuluu.